Konserttitalo ja jokilautta maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta

19.04.2020

Konserttitalon paikaksi mietitään Itsenäisyydenaukiota ja on annettu ymmärtää, että se on mikä tahansa viheralue. Puisto on Turun kansallisessa kaupunkipuistossa oleva Turun historiallinen puisto. Sitä ympäröivät rakennukset kaupunginteatteri 1962, valtion virastotalo 1967 ja Wäinö Aaltosen museo 1967 muodostavat yhdessä puiston kanssa ehjän, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Puisto on tärkeä teatterin, museon ja virastotalon muodostamassa kokonaisuudessa kahdessakin mielessä. Yhdessä ne kaikki pääsevät oikeuksiinsa ja alue on turkulaisen identiteetin omaava, pieni maamerkki. Vielä tärkeämpää on sen merkitys suuren maisemakuvan muodostajana. Rakentaminen puistoon ei merkitsisi ainoastaan puiston tuhoamista, vaan koko tämän kokonaisuuden tuhoamista.

Konserttitalo tarvitsee runsaasti korkeutta. Näkymät joen yli Läntiseltä Rantakadulta, esim. Apteekkimuseon kohdalta ja Myllysillan läheltä katsottuna muuttuisivat oleellisesti ja vahingollisella tavalla. Entistä pahemman maisemavaurion aiheuttaisi Wäinö Aaltosen museon eteen jokeen suunniteltu 120 m pitkän uima-altaan käsittävä jokilautta. 

Tällaiset lautat soveltuvat toisinaan avoimeen merimaisemaan, mutta eivät koskaan arvokkaan kulttuurimaiseman jokeen. Laiturit ja paatit korostavat Aurajokimaisemaa, mutta lauttarakennelmat ja liian tiivis rakentaminen joen rannoilla aiheuttavat sen, että maisema menettää ominaispiirteensä. Sen, mikä tekee Turusta Turun. Ominaispiirteistä tulee muistaa myös vihreys ja vehreys, joka linnan ja telakan alueita lukuun ottamatta on tyypillistä jokimaisemallemme. Laadukas ympäristö saa myös talouden kukoistamaan. 

Suunnitelmissa on ollut pitkään tehdä joen itärannasta kulttuuriranta. Hämähäkkitonttia suunnitellaan kuitenkin muuhun rakentamiseen, esim. hotelli- ja ravintolarakennuksen.  On tärkeää, että tontti ja mäki säilyttävät kaupunkikuvallisen merkityksensä kaupungin keskeisellä alueella.

Kyse ei ole mistä tahansa rakennusmaasta, vaan merkittävästä kansallismaisemastamme. Se on harvinaisuus maailman mitassakin. Sen ainutlaatuisuutta lisää se, että vasta sata vuotta sitten itsenäistyneellä valtiolla on paljon vähemmän rakennettua kulttuuriympäristöä kun meitä vanhemmilla sivistysvaltioilla. Alue kuuluu Turun kansalliseen kaupunkipuistoon, minkä tulee ohjata jokirantojen ja joen suunnittelua. On absurdia, että kulttuurirannaksi nimetyllä alueella suunnitellaan kulttuurimaisemamme hävittämistä.

Liikenteen järjestäminen alueella on haastavaa, sillä jokirannoilla tarvitaan runsaasti tilaa jalankululle, pyöräilylle ja vesiliikenne ja rannan upeat ravintolalaivat tuovat oman haasteensa.

Hämähäkkitontti soveltuu konserttitalon paikaksi edellyttäen, että liikkumiseen liittyvät seikat ratkaistaan onnistuneesti ja konserttisali sijoitetaan osittain maan alle (vrt. Temppeliaukion kirkko). Tämä tarjoaa hyvät mahdollisuudet onnistuvalle arkkitehtuurille ja lisäksi varmistuu äänihäiriöttömyys. WAM, Itsenäisyydenaukio, teatteri ja konserttitalo muodostaisivat todellisen kulttuurikeskittymän.  

Vaikkakaan ei kulttuurirannaksi nimetty, myös joen läntinen ranta on kulttuurirantaa, etenkin välillä Martinsilta – satama. Linnan läheisyydessä on jo nyt kulttuurikeskittymää ja alueella on runsaasti tilaa konserttitalolle. Sinne on hyvät yhteydet ja mahdollisen raitiotien valmistuttua entistä paremmat.

Merja Murtonen
FM, maisema-arkkitehti